Vihreän nahkaliljan valloitus

Palataan hetkeksi vuorokauteen suunnilleen vuosi sitten, jolloin vaeltajamme osallistuivat Hämeen Partiopiirin järjestämään nahkaliljasessioon ja valloittivat vihreän nahkaliljan armottomalla sitkeydellä.

Nahkaliljat ovat vaellusmerkkejä, jotka suoritetaan joko kävellen tai hiihtäen. Nahkaliljan voi suorittaa kolmella eri tasolla. Vihreässä nahkaliljassa kuljetaan 40 km:n matka kävellen (tai 60 km:n matka hiihtäen) korkeintaan 24 tunnissa ja päivävarusteet kuljetetaan mukana koko matkan ajan repussa, joka painaa vähintään 8 kg. Punaisessa nahkaliljassa matkaa taitetaan jo 50 km (tai 70 km hiihtäen) ja harmaassa nahkaliljassa 60 km (tai 80 km hiihtäen) samassa ajassa. Päästäkseen yrittämään vaativampaa tasoa pitää alemman tasoinen nahkalilja olla jo talsittu. Merkiksi nahkaliljan suorittamisesta saa partiovyöhönsä nahkaisen ranskanliljan.

Tällä kertaa reitti kulki Pajaniemestä Birgitan polun kautta Sääksjärvelle ja edelleen Lempäälän keskustaan, ennen kuin aamuyön tunteina polku johdatti tytöt takaisin Pajaniemeen. Nahkaliljaa ikinä suorittamattoman on vaikea kuvitella tyttöjen fiiliksiä tuon lopulta 45 km:iin venyneen matkan aikana, mutta niistä tytöt voivat onneksi kertoa itse lisää...

- Heidi

Video: Aada Ala-Tala ja Tuulia Laakso

Kasukka-seikkailijaretki ”Rastilta rastille”

Kangasalla 22.-24.4.2016

Perjantain iltapalaksi valmistimme hotdogeja.

Lähdimme perjantaina kirkolta vanhempien kyydeillä. Kirkolla pakkasimme ensin yhteisiä tavaroita rinkkoihimme. Kun olimme Säynäjärven risteyksen pienellä parkkipaikalla, lähdimme kävelemään polkua pitkin. Menimme Kaarinan sillan yli ja kävelimme pikku tietä pitkin. Sen jälkeen menimme polulle ja sitä pitkin kävelimme noin kaksi kilometriä. Löysimme sampomme laavulta, ja hän näytti, mihin meidän piti pystyttää laavut. Rupesimme tekemään kiiloja. Sen jälkeen etsimme keppejä laavun pystytystä varten. Kun se oli tehty, laitoimme makuupussit ja -alustat paikoilleen ja menimme Norojärven laavulle tekemään iltapalaa. Meidän piti sytyttää nuotio. Iltapalaksi syötiin hot dog -sämpylöitä nakeilla ja erilaisilla lisukkeilla. Tämän jälkeen tehtiin iltatoimet ja mentiin nukkumaan.

Lauantaina heräsimme lintujen lauluun. Laitoimme vaatteet päälle. Menimme syömään aamupalaa, siis pussipuuroa, mehua ja leipää. Sen jälkeen purimme laavut ja merkitsimme karttoihin rastit tulevaa suunnistusta varten. Hermoa raastava retki alkoi. Suunnistimme pareina rastilta rastille, joilla oli erilaisia tehtäviä. Ensimmäisenä mentiin Joutsenenpesälle, jolla oli ruokarasti. Tehtiin kaikenlaista karttaan ja anafylaksiaan liittyvää. Ruuaksi oli nakkikeittoa, ja se piti tehdä trangialla. Sitten jatkoimme matkaa kohti Saapasjärveä, jolla tehtiin askelparimittaus tiellä ja metsässä. Tämän jälkeen otettiin suunta kohti seuraavaa rastia. Kalliojärvellä harjoiteltiin suunnan ja kiintopisteen ottamista, minkä jälkeen lähdettiin Saarijärven eteläpuolen parkkipaikalle. Tälläkin rastilla oli suunnistusjuttuja, ihme kyllä. Meidän piti harjoitella muuntamaan eri mittakaavoissa oleviin karttoihin merkitty matka matkaksi maastossa.

Kun saavuimme Saarijärvelle, meillä oli EA-tehtävä. Siinä piti hoitaa kädessä oleva haava. Sen jälkeen pystytimme laavut ja menimme syömään päivällistä. Ruoaksi oli italianpataa, jonka teimme trangialla. Se oli hyvää! Illalla suunnistimme ja haimme rasteja Saarijärven lähistöltä. Meidän piti palata takaisin laavuille klo 21:30. Paistoimme lettuja, ja sai ottaa leipää ja kuumaa mehua. Iltapalan jälkeen menimme käymään vessassa ja pesimme hampaat. Sitten sai mennä nukkumaan makuupussiin. 

Päivällisen jälkeen paistoimme vaahtokarkkeja jälkiruoaksi.

Sunnuntaiaamuna heräsimme kosteissa laavuissa ja valuimme Saarijärven nuotiopaikalle. Siellä söimme aamupalan eli pussipuuroa ja leipää kuumalla mehulla kurkusta alas huuhdottuna. Aamupalan jälkeen aloimme hitaalla tahdilla tyhjentää ja purkaa laavuja. Sen jälkeen harjoittelimme karttamerkkejä Aliaksen, Pictionaryn ja erityisen leikin avulla. Leikissä piirrettiin kaverin selkään sormella jokin karttamerkki ja viesti kulki sillä tavalla eteenpäin, kunnes viimeinen piirsi sen paperille. Sen jälkeen katsoimme pareittain kartasta jonkin kohdan ja teimme siitä pienoismallin vaikkapa havunneulasista, kepeistä ja järvestä kannetusta vedestä. Jotkut käyttivät myös lehtiä ja mustikan varpuja. Tämän jälkeen harjoittelimme aihetta nimeltä rastinmääritteet, jotka ovat yksityiskohtaista määritystä rastille. Rastinmääritteessä voidaan esimerkiksi mainita, että rasti on lähellä kiveä ja millä puolen kiveä rasti on, tai millä rakennuksen kulmalla rasti on. Sitten haimme yhdeksän rastia rastinmääritteiden avulla. Sen jälkeen söimme lounaan, joka oli makaronia ja tonnikalakastiketta, nam! Lounaan jälkeen oli vielä ilmansuuntasuunnistusta. Lopuksi saimme karkkia ja suunnistustaitomerkit jaettiin kaikille. Sitten lähdettiin kotiin!

Retken lopuksi kaikille jaettiin suunnistustaitomerkit.

- Adelma, Amy ja Lumi

Kuvat: Minna Pihlajamäki

Partiofaktaa partioviikolla - Partioviikon tapahtuma

Partioviikolla Kasukka-partiolaiset eli Kalevan Suuntatytöt ja Kalevan Karhut  järjestivät toiminnallisen rastiradan Kalevan kirkon ympäristössä. Sama ohjelma toteutettiin kolmena iltana kaikille lippukuntien toimintaryhmille. Tapahtumassa oli kahdeksan rastia ulkona ja kaksi sisällä. Rastiradan jälkeen kirkolla oli Mehukestit-rasti eli Karhujen äitikerhon tarjoilemana pullaa, mokkaruutuja ja mehua. Herkuttelun ohessa pelasimme Partio-aliasta.

Sudenpennut tutustumassa Kasu-symboliikkaan.

Alla on selvitetty tarkemmin, mitä partioviikon tapahtumassa oikein tehtiin. Rastiradan rastit sai kiertää vapaavalintaisessa järjestyksessä.

Lippukuntatietous

Eri ikäkausille, sekä Karhuille ja Kasuille erikseen, oli tehty eritasoisia kysymyksiä lippukunnistamme. Sudenpennuille ja seikkailijoille oli lisäksi apuna vihjelappu, josta pystyi valitsemaan/arvaamaan oikean vastauksen. Karhuille vaikeaksi osoittautui lippukunnan perustamisvuosi, vaikka tänä vuonna on 60-vuotisjuhlavuosi. Kasuista osa hoksasi luntata paidan hihamerkistä oikean vuoden. Kasuja masensi, kun kävi ilmi, että Karhujen jäsenmäärä on korkeampi kuin Kasujen, yhyy.  Moni ryhmä tiesi myös, että taustayhteisömme on Tuomiokirkkoseurakunta, vaikka asia melko tuore onkin. Tytöillä lipsahti tuo meidän leiripaikan nimi Saarijärveksi, mikä on toki ymmärrettävää, koska siellä enemmän olemme olleet. Lippukunnanjohtajat olivat melko kivasti hallussa kaikilla ryhmillä, vaikka Karhujen lippukunnanjohtaja on aika uusi pestissään.

Partiohistoria

Rastilla vastattiin kysymyksiin, joiden oikeista vastauksista jokainen kokosi tornin erivärisistä lego-palikoista. Jotkut kysymykset olivat helppoa peruskauraa, mutta jotkut olivat melko haastavia. Opittiin ja kerrattiin esimerkiksi se, että partion perusti englantilainen B-P vuonna 1907 ja että sudenpennut olivat ennen vanhaan kolkkapoikia ja tonttuja.

Partiomarssi

Rastilla luettiin ensin faktaa partiomarssista. Sen jälkeen ryhmät pääsivät viestinä laittamaan säkeistöt, sanoittajat ja säveltäjän oikeaan järjestykseen niin tyttöjen, poikien kuin yhteiseen marssiin. Taustamusiikkina soitettiin partiomarssia non-stoppina. Muutama ryhmä intoutui jopa laulamaan mukana.

Huudot

Partiohuudot-rastilla ryhmien piti järjestää Kalevan Karhujen ja Kalevan Suuntatyttöjen huutojen sanat oikeaan järjestykseen:

”Karhukatras Kalevan,

partiota harrastaa,

tuntee metsät murtomaat,

Saarijärven salomaat!”

”Suuntatytöt suunnistaa,

määränpäähän korkeaan.

Laulut raikkaat aina soi,

Suuntatytöt partioi!”

Oman lippukunnan huudot olivat hyvin hallussa, mutta sisaruslippukunnan huudot tuottivat joillekin päänvaivaa. Kun huudot oli opeteltu, jokainen ryhmä sai testata desibelimittarilla, kuinka kovaa huudon pystyi huutamaan - ja kyllä ääntä lähti kaikista. Nyt jokainen on valmiina paraatissa huutamaan omaa huutoaan ja kovaa!

Symboliikka

Rastilla oli kuvat lippukuntien lipuista, huivimerkistä, huivista ja hihamerkeistä. Puhekuplatekstit piti laittaa oikeille paikoilleen. Tehtävässä opimme lippukunnan tunnusten selityksiä ja symboliikkaa sekä milloin liput on vihitty käyttöön ja kuka ne on suunnitellut.

Pyhän Yrjön tarina

Rastihenkilö luki muokatun tarinan Pyhästä Yrjöstä. Tarinan aikana piti tehdä määritetyt asiat tiettyjen sanojen kohdalla. Esimerkiksi kun mainittiin sana lohikäärme, piti päästää kaamea karjaisu ja kohottaa kädet hyökkäykseen, kun taas sanan neito kohdalla huokaistiin ”Ooh!” ja vietiin käsi dramaattisesti otsalle.

Lohikäärmeen ruoka

Kaikki pääsivät ampumaan jumppakuminauhalla kumilampaita lohikäärmeelle ruoaksi. Jokainen sai kolme yritystä ampua ritsalla. Välillä lampaat lensivät myös taaksepäin.

Pyhän Yrjön taikasaappaat

Ryhmätehtävässä piti selviytyä joen yli käyttämällä taikasaappaita. Jokainen ryhmän jäsen sai käyttää kumpaakin jalkaansa vain kerran joen ylittämiseen, ja taikasaappaat piti palauttaa aina takaisin joen toiselle puolelle.

Yhteisvastuu

Yhteisvastuukeräyksen päättyessä partioviikon päätteeksi kertasimme vielä tietokilpailun muodossa, mistä Yhteisvastuukeräyksessä oli tänä vuonna kyse.

- Annu, Laura, Sirpa, Pirkko ja Minna

Kuva: Minna Pihlajamäki

Roihuilua sudenpenturetkellä

15.-17.4.2016, AVP

Sudenpennut suorittavat jälkiä ahkerasti koko kevään, joten pohdittiin johtajien kesken, milloin oikein ehditään suorittaa Roihu-vuoden aktiviteetit. Onneksi muistettiin, että onhan meillä kevätretki Aitolahden vanhaan pappilaan 15.-17.4! Retkellä päätettiin lopulta suorittaa Nuotiojälki, osa Minä uskon -jälkeä sekä kaikki Roihu-vuoden sudenpentuaktiviteetit.

Roihu-fiiliksissä tuoreet voimariipukset kaulassa.

Kun perjantaina illansuussa saavuttiin pappilaan, tehtiin heti nuotio, jotta päästiin olemaan oman onnemme seppiä. Kaiverrettiin perunaan kolo ja tökättiin siihen tulitikku ripustusnarun reikää varten. Sitten alettiin valaa voimariipusta tinasta, joka suli kuumassa nuotiossa yhdessä hujauksessa. Riipukset onnistuivat kaikilta hienosti. Seppomme Paula oli myös suunnitellut retkimerkin Roihun hengessä. Sekin oli onneksi niin helppo tehdä, että minäkin osasin. Voi sitä onnistumisen tunnetta!

Lauantaiaamu valkeni kauniina ja se osoittautuikin kevään hienoimmaksi päiväksi. Olimme lähes koko päivän ulkona, ja nuotio savusi taas monta tuntia. Herkuteltiin köyhillä ritareilla, suklaabanaaneilla ja S’Mores-kekseillä paahdettujen vaahtokarkkien kera. Siinä sivussa polteltiin eri kangaslaatuja ja puulajeja sekä vertailtiin sytykkeitä. Kaikki uskalsivat jo raapaista tulitikunkin.

Herkuttelua jatkettiin lounaan jälkeen smoothien muodossa. Samalla pohdittiin, mistä partio koostuu. Eri raaka-aineet kuvastivat eri asioita sudareille. Jollekin mansikka oli sitä parasta ja toiselle se taas merkitsi koti-ikävää – oma maahan on perinteisesti mansikka. Syvällistäkin pohdintaa kuultiin.

Sudarit tutustuivat puulajeihin.

Viimeistään lauantaina tulivat puut kaikille tutuiksi. Sirpan ja Pirkon laminoimiin eri puulajien kuviin perehdyttiin ensin sisällä ja sitten lähdettiin ulos oikeita puita haeskelemaan. Ryhmän tehtävänä oli mennä tietyn puulajin luokse ja ottaa kameralla kuva, jossa näkyy puun lisäksi akelan ohjeen mukaan esim. neljä jalkaa tai koko ryhmä.

Minna oli jo talvella tehnyt tyttöjen kanssa Unelmista logoksi -aktiviteetin. Siinä lauman tärkeät asiat koottiin yhteen Roihun logon muotoon ja liimattiin värikkäälle taustakartongille. Minna saapui myös tällä kertaa päivällisen jälkeen paikalle ja kertoi tytöille erilaisista luonnonkatastrofeista. Teeman hengessä alettiin ryhmissä väsäämään itse tulivuoria. Kaikki saivat aikaiseksi värikkäitä ”laavapurkauksia”. Minnan suunnittelema iltaohjelma vedettiin vielä illan päätteeksi perinteisin menoin.

Sunnuntaina pelattiin Sirpan johdolla tunnealiasta, jonka avulla pohdittiin esimerkiksi, mistä tietää, että joku on vihainen tai surullinen. Pelissä esitettiin paperilapuille merkittyjä tunteita ja muiden piti tunnistaa, mistä tunteesta on kysymys. Myöhemmin Ida leikitti vielä tyttöjä ulkona, vaikka sade jo ropisikin niskaan. Märkä Suomenlippu laskettiin tangosta klo 13 ja kotimatka alkoi.

Viikonloppu oli antoisa. Saldona oli kolme irronnutta hammasta ja voitettu koti-ikävä. Aitolahden vanhassa pappilassa oli kivaa niin kuin aina!

- Annu

Kuvat: Pirkko Tuutti