Sudenpentukilpailu Vammalan Ellivuoressa 13.5.2017
Lähdimme yhteiskuljetuksella Kalevan kirkolta. Kuunsiru-kilpailuun lähti pentue Leppäkertuista ja Perhosista. Perhosia hieman jännitti ensimmäinen partiotaitokilpailu, kun yhtään ei tiennyt, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Perille päästyämme akela kävi ilmoittamassa molemmat pentueet kilpailuun saapuneiksi.
Kilpailukeskuksella näkyi kaikille tuttu hahmo Herra Hakkarainen, jota saimme halata. Tämän jälkeen siirryimme kohti lähtötehtävää. Kätevyystehtävänä oli nikkaroida periskooppi, ja jo osien sahaaminen oli haastavaa Perhosille. Tovin aikaa mallikappaletta ja materiaaleja ihmeteltyämme palautimme alkuvaiheessa olevan periskoopin ja lähdimme matkaan.
Titityy-rastilla tunnistimme lintuja. Meille annettiin kuvia linnuista ja mankalta soitettiin toistuvasti lintujen ääniä ja meidän piti laittaa numero oikean linnun kohdalle. Rastin jälkeen meillä oli ensimmäinen evästauko. Eväät maistuivatkin kaikille todella hyvin. Seuraavalla rastilla meidän piti tunnistaa Menninkäisen kaverit eli suomalaisen nisäkkään nimi, tassun jälki ja mitä eläin syö. Nämä kaksi tehtävää meni meiltä melko hyvin ja pidimmekin tehtävien toteutustavoista paljon.
Suunnistustehtävä Hukkateillä oli meille vaikea, kun emme olleet vielä käyneet karttamerkkejä ollenkaan läpi laumailloissa. Kuljimme merkittyä reittiä ja luimme tarinaa, jonka mukaan piirsimme tehtäväpaperiin karttamerkin ja väritimme sen oikealla värillä. Myrkkyä vai ei -rastilla tunnistimme yllättäen myrkyllisiä ja ei-myrkyllisiä kasveja.
Kurkkaa kulman taa -tehtävässä käytimme samanlaista periskooppia kuin kätevyystehtävässä yritimme nikkaroida. Vuorotellen jokainen kurkkasi kulman taakse. Kerätyistä tavuista muodostui järkevä lause liittyen Menninkäinen ja kuunsiru -tarinaan. Tällä rastilla oli helpotukseksemme vessatauko. Kasirastilla tunnistimme hajun perusteella esimerkiksi joitakin mausteita ja kahvia. Osa purkeista tuoksui hyvälle ja osaa ei niin mielellään haistellut ollenkaan.
Mikä sul on jänönen -tehtävä oli ensiapua. Tehtävän ensimmäisessä osassa piti antaa pyörtyneelle haavan käteensä saaneelle akelalle ensiapua. Haava puhdistettiin ja siihen laitettiin laastari, mutta pyörtyneen ensiapua mietittiin pidempään. Kylkiasento ja paineluelvytys olivat vahvoja ehdotuksia akelan virkoamiselle. Akela ei vain tuntunut virkoavan, niin keskustelua käytiin Perhosten kesken, josko pusu herättäisi akelan? Toisessa osiossa piti tunnistaa yleisiä ensiavussa käytettäviä välineitä kuten puhdistusaine ja kolmioliina.
Tässä vaiheessa kisaväsymys alkoi painaa sekä jaloissa että mielessä. Vielä kuitenkin oli reippaasti vajaa kilometri matkaa maaliin ja kolme tehtävää tekemättä. Kotikanto-rastilla piti arvioida puun korkeutta ja missä astiassa oli eniten vettä. Toiseksi viimeisessä tehtävässä jokainen tunnusteli peitetyssä ämpärissä olevan esineen ja kirjoitti esineen vastauskorttiin. Tehtävän suorittaminen oli melkoista sähellystä, kun vuorot menivät sekaisin ja joku esine jäi kirjaamatta.
Viimeinen tehtävä taisi olla kaikkien mieleen, koska siinä pääsi juoksemaan, pujottelemaan ja menemään esteiden yli ja ali, niin kuin tehtävän nimikin antoi ymmärtää. Kilpailukeskukseen päästyämme kävimme vessassa, söimme nopeasti ruuan ja kiiruhdimme yhteiskuljetukseen, joka toi meidät takaisin kirkolle.
Perhosilla oli kiva ensimmäinen kilpailupäivä. Kaikki tehtävät olivat tytöistä mukavia ja ennen kaikkea Herra Hakkaraisen tapaaminen miellytti meitä.
- Perhoset
